Powered By Blogger
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kapkaupunki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kapkaupunki. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. maaliskuuta 2011

TÄNÄÄN TUUTTASIVAT KUMEASTI KONTTILAIVOJEN SUMUSIREENIT

-reissublogi 5

Sitä sattuu täällä. Aamulla heräsin kumeaan kuminaan. Mikä sanonta? Taivas oli pilvessä ja ajattelinkin nyt olevan sellaisen sumuaamun, josta olin kuullut.


Aamun alkusessioiden jälkeen sonnustauduin rannan promenadille lenkkeilemään. Meri oli usvan peitossa ja jostain kaukaa huusivat sumutorvet. Tuli mieleen Kurt Martti Walleniuksen kirja Miesten meri, jossa kontto tuli ja Jäämeren kippareiden laivojen sumusireenit ulvoivat. Ajattelin konttilaivojen menneen yön aikana kauemmaksi avomerelle. Suuret laivat ovat olleet redillä koko viikon aivan tuossa rannan tuntumassa. Taivas oli myös pilvessä. Pilvet eivät tosin peittäneet Table Mountainia. Siis yläpilveä yli 1500 metriä.



Sää on täällä metkaa ja sitä pitää selittä hieman perusteellisemmin. Nyt on kesä. Tämä tarkoittaa samaa kuin kesä Välimerellä. Täällä on ikään kuin välimerellinen ilmasto. Samaan viininviljelyn eteläiseen vyöhykkeeseen kuuluvat Chilen, Argentiinan, Uusi- Seelannin ja Australian viinialueet. Kesä on lämmin ja talvi on lauha. Täällä tosin ei viinialueella ole nähty lunta miesmuistiin. Lumiset vuoret ovat muutaman sata kilometriä pohjoiseen. Lunta on siellä joskus 2000 - 3000 metrin korkeudella.


Kesällä lämmin päivä ja 14 asteinen merivesi pelaavat omaa peliään. Toissa päivä oli kuuma, mutta yöllä ei tuullut kuten tavallista. Höyrystynyt kylmä vesi jäi avomeren ylle. Aamu sumu oli sakea. Kun lähdin lenkille rantaan 10.30, ei avomerellä näkynyt mitään. Tosin tuuli oli jo yltynyt. Siinä jolkottelin kohti kääntöpistettä. Ja hups, käännyttyäni siinä ne laivat olivat aivan liki rantaa. Joku kauimmainen vielä huhuili itsekseen. Nopeasti merituuli oli pyyhkäissyt rannan vapaaksi. Aallot rantavallia vasten olivat mahtavat.


Rantapromenadi on kivetetty hienosti. Meren siitä erottaa lähes 4 metrinen kivimuuri ja osittain sen päälle rakennettu betonikorotus. Muuri on tarpeen, sillä nyt kesälläkin tyrskyt lyövät siitä yli kivetykselle. Talvella, siis kesä-elokuussa myrskyt painavat vettä yli vallien jopa ruohikolle. Kuivin jaloin ei siis silloin lenkistä aina selviäisi. Rantamuurin edustalla ovat pienet rantakalliot ja niiden lomassa kasvaa merilevää. Sen nimi kelp. Kelp-metsiköt muodostavat vedenalaisen viidakon. Kalifornian rannikolla varret voivat olla jopa 50 metriä pitkiä. Täälläkään lainelautailijat ja sukeltajat eivät tule 100 metriä ölähemmäksi rantaa. Liaanit ulottuvat siis kauaksi merelle.

Kelp-levä on erityisessä suojeluksessa. Se on erittäin terveellistä niin ihmisille kuin lehmillekin. Siksi rantakaista kaupungin edustalla on luonnonsuojelualuetta. Levä muuten haisee kuin huusin takainen, mutta ekologisesti se on tärkeää. Huolissaan siitä näyttävät olevan.


Meri on täällä siis kummajainen kylmän ja lämmön vaihteluineen. Vaihtelu ei veden lämmössä ole mitään verrattuna siihen, kun menemme 500 kilometriä Garden Roadia itään. Ennen Port Elisabethia tulemme alueelle, jossa Intian valtameri ja Atlantin valtameri kohtaavat. Siellä on hienoa.
Kilometrikaupalla on upeita hiekkarantoja ja dyynialueita. Ei hotellin hotellia ja rantavarjon rantavarjoa. Knysnan ja Port Elisabethin välillä on loistavia lahden poukamia. Siellä voi kävellä rannalla tapaamatta ristin sielua. On siellä loma-asutustakin, mutta pientä ja harvassa. Luonnon ihme siellä on kahden meren kohtaaminen. Saman päivän aikana rannalla veden lämpötila voi vaihdella jopa 10 astetta. Tuuli on yleensä kova ja meri heittää ilmaan suolaisia höyryjään. Tämmöinen astmaatikko kyllä viihtyy siellä. Uskomatonta. Mutta vedessä siellä viihtyvät myös osterit. Oyster Bay on öiseen aikaan täynnä kirkkaita laivan valoja. Pyytävät ostereita.


Nyt mentiin jo aika kauas Kapkaupungista. Tänään oli siis yllä pilviverho, mutta käymättä sisämaassa tiedän jo Stellenboschissa 40 kilometrin päässä olleen mahti helteet. Siellä ne viinit kypsyvät laaksoissa, joissa on kuuma. Laaksoja reunustavilla rinteillä parhaat pinot noir- ja chenin blanch-rypäleet varttuvat 400 – 600 metrin korkeudella. Sinne matkaamme ensi viikolla kunhan Maisa ja kumppanit saapuvat.

Sääilmiö tämäkin, että eilen aivan tuossa naapurissa oli pensaspalon alku. Kävin tänään lenkillä katsomassa jälkiä. Muutama aaria oli palanut ja  lähimmät talot olivat 10 metrin päässä pensaista. Lion Rumpsin vatsakarvat kärventyivät. Viini alueella 2009 korjuu aikaan kierrellessämme mieleen onkin jäänyt kaksi tuoksua. Mäski ja metsäpalot.


Edelleen Kapkaupungissa eli Kaapstadtissa helmikuussa 2011

Jussi

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

SEA POINT ON KUIN NY:N BROOKLIN

 – reissublogi 3

 Kapakaupungin keskusta jää Table Bay:n poukamaan ja se takana on jylhä Table Mountain. Laakeassa lahdenpohjukassa ovat linnoitus ja satama. Keskusta pilvenpiirtäjineen on kuin mikä tahansa maailman metropoli. Varsinaisesti kaupunki ulottuu pohjoiseen ja länteen yli rantatasankojen. Siellä on myös kaupungin ghetto tai niin kuin paikalliset sanovat Chinatown. Siellä asuu 1 tai 2 miljoonaa ihmistä.

 Itään keskustasta niemenkärjessä on Green Point, missä sijaitsee kuuluisa jalkapallostadion. Ajuri kertoi toissa päivänä, että se on myytävänä vaikka venäläisille! Hieno se on. Stadion on siis vain 2 km keskustasta. Main Road halkoo Green Pointin kuten sitä seuraavan Sea Pointin. Green Pointissa Main Roadin pohjoispuolella on hieno vanha asuinalue. Katuja reunustavat kaksikerroksiset rivitalot. Voisi olla missä tahansa Britanniassa. Se on rakennettu jo 1800-luvulla.

 Sea Point on 2 km pitkä asuinkaistale meren ja Lions Headin ja Lions Rumpin muodostamien harjanteiden välissä. Lions Head on yli 700 metriä ja Rump lähes 400 korkea. Alueen pääkatuja ovat Beach Road, rantabulevardi ja Main Road sekä ehkä kolmas ylimmäinen eli High Level Road. Tämä kertookin kaiken alueen topografiasta. Ensin tulee muutama sata metriä leveä rantatasanko ja sitten Main Roadilta poikkikadut lähtevät nousemaan vuoren rinteisiin.

 Sosioekonominen kartta on tietenkin sellainen, että rantasangolla ovat hotellit, keskellä kaupat ja mustien asunnot. Mitä ylemmäksi menemme sen hienompia ovat kämpät.  Ja idempänä Fresnayen päässä on sitten tosihienoa. Siitä ei sitten olekaan pitkä matka Cliftoniin, joka on paikallinen Monaco. Siellä on kolme uimarantaa: yksi rikkaille, toinen tosi rikkaille ja kolmas mahti rikkaille.

 Sea Point ei ole sinänsä rikkaiden alue. täällä näkee kaikenlaisia ihmisiä. Mikä hienointa väestössä näkyy vielä kaupunginosan syntyhistorian. Alue oli autio vielä viime vuosisadan alussa. Sitten emigroitui tänne rakentamaan asuntonsa ensiksi juutalaisia ja sitten kreikkalaisia. Molemmat ryhmät olivat pakolaisia. Juutalaiset pakenivat Euroopan pogromeja. Heitä vainottiin erityisesti vuosisadan alussa Venäjällä ja Puolassa. Eikä Ranskakaan ollut vähäisin siinä pahanteossa. Ranskasta tänne oli sikäli helppo muuttaa, koska hugenotteja pakeni paavin ja Ranskan kuninkaan vainoa suurin joukoin tänne 1600-luvulla. Täällä on vieläkin vanhoja hienoja hugenottikaupunkeja. Kumma kyllä ranskankieli ei ole ottanut jalansijaa.

 Kreikkalaiset sen sijaan tulivat tänne Turkin painostamina. Turkkihan ajoi yli 100 000 kreikkalaista vuosituhantisilta sijoiltaan Turkin mantereelta 1910- luvulla. Suurin osa heitä meni Manner-Kreikkaan, mutta paljon muutti myös uudelle mantereelle, Australiaan ja tänne. Kreikassa käyneet muistavat ainakin Makedonian maakunnassa Neue eli uusialkuiset kylät. Ne ovat siirtolaiskyliä.

 Kolmas eurooppalainen väestöryhmä on tietenkin italialaiset. Heillä on täällä paljon ravintoloita ja pääasiassa asiakkaat ovat paikallisia italialaisia. Siitä tunnistaa hyvät ruokapaikat. Täällä siis ollaan tavernojen, pizzerioiden ja synagogien keskellä. Kansaa on erilaista ja muuten he eivät erotu, kuin juutalaismiehillä on pieni piponsa. Ortodoksijuutalaisia sivuletteineen ja kaapuineen ei ole näkynyt. Niitä taas tapaa Brooklynissa tämän tästä. 

Sea Pointia voisi Brooklynin sijaan paremminkin verrata Nizzaan. Tämä on minusta vain viehättävämpi juuri siksi, että tällä on porukkaa joka lähtöön. Vielä en ole kertonutkaan hienoista englantilaisista ravintoloista, japanilaisista ravintoloista, sushi-paikoista… mutta se on sitten eri juttu, sanoi Kipling. Hänkin yksi kovimmista siirtomaaherrojen ylistäjistä.

 Nyt lähi bistroon. Hei onhan täällä siis ranskalaistakin. Terveisiä vaan Porrassalmen kadulle Bistro Vileeseen Ilkalle ja Vilmalle.

Kapkaupungissa edelleen lauantai-iltana


Jussi