Eurooppa on täynnä elinvoimaisia, vanhoja kaupunkeja, joiden ”kasvu” on pysähtynyt vuosia, vuosia sitten. Ne pärjäävät hyvin muuttuvassa maailmassa. Ne kehittyvät edelleen. Niiden yllä eivät vaapu nostokurkien nokat elinvoiman elähdyttäjinä enää kuin silloin tällöin.
Olen saanut mielenkiintoista palautetta kirjoitukseeni,
jossa arvostelen Mikkelin kaupunkia liiallisesta keskittämisestä
kaupunkitaajamaan ja kasvustrategiasta tilanteessa, missä monet tunnusluvut
kuvaavat kasvun olevan loppu. Pitäisikö nostaa kädet pystyyn eli antautua, on
ollut monen kommentin sisältö.
Ei, ei minusta todellakaan pidä luovuttaa. Ajatteluni mukaan
kasvustrategian sijaan tai ainakin vahvasti sen rinnalle tarvitaan elinvoimatoimintaan
ja yhdyskuntasuunnitteluun niiden sisällöllistä kehittämistä. Tarvitaan määrän
sijaan laatua.
Näkemystäni on arvioitu myös liian teoreettiseksi ja
epärealistiseksi. Tuohon en oikein voi vastata muuten kuin, että mielestäni
lineaarisen kasvumalliin tukeutuminen on Mikkelin tilanteessa tällä hetkellä juuri
kehno toimintamalli ja sen taustalla on tilanteeseen sopimaton teoria.
Hyvä viisaus on, että mikään ei ole sen käytännöllisempää
kuin hyvä teoria. Sitä tässä tilanteessa nyt kaivataan.
Mitä minulla on sitten tarjolla?
Jatkuvan kasvu-uskon eli lineaarisen kasvumallin ja
tavoiterationaalisen suunnittelumallin sijaan tulisi Mikkelissä lähteä
analysoimaan muutossyklejä ja etsimään myös ei määrällisiä muutostekijöitä (puhumme
ekspansiivista malleista). Pelkistetysti tämä merkitsisi huomion kiinnittämistä
enemmän olemassa olevan kehittämiseen. Sen ehostamiseen, sen arvon lisäämiseen,
sen tuottavuuden kasvuun jne.
Juuri kehittämisen teorioiden pohdiskelu antaa myös eväitä strategiatyöskentelyyn.
Muutoksen hallinta on avain kehittyneempään huomiseen.
Tässä muutamia käytännön esimerkki keskustelun
elävöittämiseksi:
1.
Uusien kerrostalojen suuri lisäys Mikkelin
keskustaajamaan ei paranna Mikkelin elinvoimaa. Rakennuslama Mikkelissä ei johdu
vain huonosta suhdanteesta, vaan meillä on myös väestön vähenemisestä, väestörakenteen
muutoksesta ja kaupunkitaajaman sekä kehysalueen epätasapainosta johtuva
rakenteellinen ongelma.
Uuden rakentamisen sijaan tulisi painottaa
enemmän olemassa olevan rakennuskannan arvonlisäystä peruskorjaamalla ja
täydennysrakentamalla. Työtä kyllä rakentajille riittää.
2.
Ostovoiman kasvu viime vuosina ei puolla
mitenkään talousalueellamme uusien kauppakeskusten rakentamista. Osuuskauppa ja
Kesko ovat tehneet omat ratkaisunsa. Uuden rakentamisen ja siitä kasvuodottaman
sijaan kumpikin on päätynyt kehittämään omilla investoineillaan olemassa olevaa.
Tuottavuus haetaan kasvun sijaan toiminnan kehittämisestä.
Talouskasvun ja ostovoiman ylittävät
kaupaninvestoinnit ovat uhka koko keskustaajaman kehitykselle. Veturitallin
alueelle suunniteltu erityiskauppakeskus on mielestäni tällainen. Kaupungin
tulisi tehdä siitä oma vaikutusarviointi. Pelkään suurta mahanlaskua.
Kenkäveronniemen suunnitelma ei näytä
perustuvan suoraan ostovoimaan, eikä se toimintakonseptillaan kilpaile
keskustaajaman liikkeiden kanssa. Se myös löytänee asiakkaansa paremmin
ohimenevästä liikenteestä ja verkkokaupasta. Aika tämänkin näyttää, mutta tapahtumakeskuksena
masinoitua toista Stadiumia emme ainakaan kestä.
3.
Kasvuohjelmassa suunnitellaan kasvuyritysten ja
eri toimialojen verkostojen kehittämistä. Tämä on juuri tarkoittamaani
elinkeinojen laadullista kehittämistä. Luodaan olemassa olevalle uusia
mahdollisuuksia. Pienet tulevat osaksi suurta.
Verkostotalous syntyi ja kehittyi Pohjois-Italiassa,
Lombardian vaatetusteollisuudessa 1980-luvulla hyvin tuloksin. Suomessa hyvä
esimerkki verkostoitumisesta ovat telakkateollisuuden alihankkijoiden verkostot.
Ovathan myös Mikkelin seudulla matkailuyritykset (Saimaan Gastronomit, Saimaan
Charmantit ja Visit Saimaa) ja pientuottajat (D.O. Saimaa) jo rakentaneet
lupaavia yritysverkostoja.
Kasvuohjelman tälle hankkeelle soisin
runsaasti panostusta ja sen myötä menestystä.
4.
Vielä yksi esimerkki laadullisesta ja osin myös
määrällisesti elinvoiman kehittämisestä voisi Mikkelissä olla vapaa-ajan
asuntojen muuttaminen ympäri vuoden asuttaviksi. Meillä on täällä 10 500
loma-asuntoa. Tutkimuksen mukaan Suomessa 13 % mökkien omistajista suunnittelee
lähimmän 10 vuoden kuluessa ryhtyvänsä muuttamaan niitä ympärivuotisiksi.
Edessä meillä voisi olla mitä melkoinen rakennusbuumi, mikäli Mikkeli siihen
taipuisi.
Ainakin kaupunki joutuisi tarkastamaan
ajatuksensa, koska haja-asutusalueille myönnetään täällä penseästi rakennuslupia.
Tarvittaisiin ajattelumallien täysmullistus, jotta kehysalueille syntyisi tästä
uutta arvonmuodostusta ja elinvoimaa. Tuloksena voisi olla jopa 1500 uutta
ympärivuotista asuntoa Mikkeliin. Mikä mullistus!
Jussi Palonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti