MIKKELIN TYÖPAIKAT JA ASEMA SUOMEN TALOUSKARTALLA

Tanskalaisen H C Andersenin viisaassa sadussa Keisarin uudet vaatteet hoviräätäli uskotteli keisarille ommelleensa hänen päällensä hienon kostyymin. Keisari uskoi ja hoviväki myötäili ihastuneena. Keisari pasteerasi ilkialastonna kadulla. Kansa huokaili ja ihasteli, kunnes pieni tytöntyllerö huusi ”Mutta keisarihan on alasti”.

 

Mikkelin valtuuston hyväksymässä kasvuohjelmassa esitetään tavoitteeksi saada tänne 1000 uutta tuotannollista ja teollista työpaikkaa sekä niiden kylkiäisinä vielä 1500 muuta työpaikkaa. Aikataulua ei kerrota, mutta oletan sen olevan vuosikymmenen 2030 vaihde.

 

Pidän asetettua 2500 uuden työpaikan tavoitetta mahdottomana. Yleisten kasvuennusteiden perusteella näyttäisi työpaikkojen määrän laskun hidastaminen seuraavina parina vuosikymmenenä jo melkoiselta saavutukselta.

 

Aiemmissa kirjoituksissa korostin vuosikymmeniä kestäneen kasvun vaiheen olevan loppu Mikkelissä. Viime vuosituhannen jälkipuoliskon sekä väkiluvun, että myös työpaikkojen kasvu kulminoitui 2010 vuoden paikkeille.

 

Tuolloin lähti väkiluku laskemaan siten, että sen ennustettu pudotus on10 000 ihmistä vuoteen 2040 mennessä.

 

Työpaikkojen määrä on laskenut vuodesta 2007 tämän vuosikymmenen alkuun noin 2000 eli sen, minkä väkilukukin. Työpaikat Tilastokeskus laskee työssä käyvien määrän perusteella. Työpaikat ovat vähentyneet sekä julkisella puolella että myös teollisuudessa ja yksityisissä palveluissa. Esimerkiksi yritystoimipaikkojen henkilöstö eli työpaikat vähenivät 2013–2020 peräti 1471.

 

Julkisten työpaikkojen lasku osui aiempaan vaiheeseen. Täältä katosi runsaasti valtion työpaikkoja varuskunnan poistuttua. Puolustusvoimien nykyisistä työntekijöistä useat ovat täällä etätöissä urakierrollaan. Aluehallinnossa supistukset iskivät esimerkiksi verohallintoon. Valtio keskitti ja rationalisoi toimiaan. Kaupungilta vähenivät työpaikat erityisesti kuntaliitoskarenssien jälkeen.

 

Sosiaali- ja terveydenhuolto kasvoi, mutta nyt valtion yritykset säädellä soten työvoimaa näyttäisi iskevän myös sinne. Siellä on edelleen kuitenkin samaan aikaan pula työvoimasta. Korkeakoulutuksen henkilöstö on lisääntynyt, mutta nyt se on saavuttamassa lakipisteensä.

 

Koko Etelä-Savo menetti 8783 työpaikkaa vuosina 2007 – 2021. Savonlinnasta katosi 3122 työpaikkaa eli yli 1000 enemmän kuin Mikkelissä. Vuonna 2021 yritystyöpaikkoja oli täällä 11600. Julkisia työpaikkoja oli 10100. Mikkelissä kävi töissä noin 3000 työntekijää muualta ja mikkeliläisiä työskenteli muualla 2300. Muualla työskentelevien lukumäärä ei ole juuri muuttunut parina vuosikymmenenä.

 

Mikä on Mikkelin asema teollisten ja tuotannollisten työpaikkojen kehityksessä?

 

Myös Mikkeliin tuli 1900-luvun alkupuolella sähköverkoston yleistyessä sahoja, meijereitä ja pientä muuta aluetta palvelevaa tuotantoa. Raaka-aineet olivat paikallisia.  Mikkelistä ei kuitenkaan tullut toisin kuin esimerkiksi Lahdesta teollisuuskeskusta, vaikka sähköverkosto mahdollisti teollisuuden irtautumisen koskien käyttövoiman ääreltä.

 

 Mikkeliin alkoi syntyä jonkin verran kehittyneempään teollisuutta 1900-lopulla. Sähkö käyttövoimana ja mikroprosessorien tulo teolliseen ja muuhun tuotantoon toivat tänne mm kirjapainoja. Nyttemmin tuo vanha savupiipputeollisuus on täältä lähes kaikonnut. Ristiinassa sentään ovat edelleen Euroopan suurin UPM-vaneritehdas, Kuomionkoskella kenkätehdas ja Tiikalassa lihajalostamo. Uudenaikaisin ja suurin on Mölnlycke.

 

Suomessa on meneillään energian tuotannossa suuri murros. Vihreä energia ja atomivoima houkuttelevat puoleensa teollisuutta. Toinen merkittävä tekijä on kuljetukset. Niinpä megaluokan investoinnit ovat järjestään menneet tai menossa rannikolle, paikkakunnille kuten Tornio, Kemi, Oulu, Raahe, Kokkola, Vaasa, Uusikaupunki, Turku, Helsinki, Porvoo, Loviisa, Kotka ja Hamina. Suurinvestointeja sisämaahan on tullut vain Äänekoskelle jalostamaan puuta Manner-Suomen metsistä ja Sotkamon Talvivaaraan kaivannaisten äärelle.

 

Nyt vihreäsiirtymä sinänsä mahdollistaisi tuotannon toteuttamisen esimerkiksi Mikkelissä, mutta raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetuskustannukset tulevat entistä ratkaisevimmiksi. Etelä-Savo on talousalueena syrjässä. Tänne ei voida odottaa syntyvän prosessiteollisuutta ja suurta kappaletavaratuotantoa. Olemme kaukana raaka-aineista ja hankalien kuljetusten päässä suurasiakkaista. Sitä paitsi vihreästä siirtymästä on ankara kilpailu joka puolella. Etelä-Savolla ei ole erityistä kilpailuvalttia muihin verrattuna.

 

Suuren tuotannollisen toiminnan sijaan tänne voisi syntyä erilaista teollisuuden palvelutoimintaa, mikä ei vaadi suuria investointeja. Näitä ovat esimerkiksi suunnittelu, markkinointi, ylläpitopalvelut, hallinnointi jne. Se vaatisi Mikkelistä suuria ponnisteluja, jotta alue olisi vetovoimainen nuorelle hyvin koulutetulle porukalle. Se toisi myös tänne aimo annoksen kansainvälisyyttä. Tarvittaisiin uusia vetovoimaisia asuinalueita, veroäyrin huomattavaa laskua, hyviä tietoliikenteen yhteyksiä myös reuna-alueille ja erityisesti hyviä koulutuspalveluja eli hyvät lähikoulut ja monipuolisen lukion.

 

Mikkeli ei ole meidän ainoan metropolin eli pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta. Se rajautuu nykyisin akselille Raasepori - Lohja – Hämeenlinna – Lahti - Porvoon akselille. Mikkeli sijaitsee seuraavalla eli vapaa-ajan vyöhykkeellä. Valitettavasti tällä hetkellä olemme rajattu ulos Pietarin metropolin vyöhykkeiltä.

 

Johtopäätökseni on, että Mikkelin tulisi paikantaa itsensä luonnollisten vahvuuksiensa mukaiseen asentoon Suomen talouskartalle. Nämä todetaan myös Etelä-Savon maakuntaliiton strategiassa alueemme vetovoimiksi. Vahvuuksia ovat vapaa-ajan vyöhyke, metsätalous ja luonnollinen perustuotanto, pienehköjen teollisten toimintojen verkostot, yleiset yhteiskunnalliset palvelut kuten sote ja alempikorkeakoulutus sekä perinteiden mukaan maanpuolustus. Suuria tuotannollisia investointeja ei tänne tule.

 

Lohduttavaa sentään on, että uskon tänne jäävän vähentyneen väen työllistyvän hyvin. Työttömien noin 2000 määrä pienenee huomattavasti. Alkutuotanto, matkailu ja kauppa vetävät alueelle kesäisin entistä enemmän kausityöntekijöitä. Ulkomaalaisten työntekijöiden osuus työvoimasta tulee kasvamaan. Siis tämä kaikki, vaikka väkimäärä ja työpaikat jatkavat laskuaan kohti vuotta 2040.

 

Lopuksi vielä esimerkki siitä, että työpaikalla ja työpaikalla on väliä. Matkailutulo oli 2021 Etelä-Savossa 457 milj euroa vuodessa. Matkailussa työntekijöitä oli täällä 2800. Mikkelin seudun matkailutulo oli tuosta yli puolet. Yksi työpaikka toi tänne siten 160 000 euroa. Tuo matkailutulo jakaantui Mikkelin seudulla mielenkiintoista kyllä vuonna 2015 seuraavasti; vähittäiskauppa 41 %, majoitus 9 %, ravitsemus 34 %, henkilöstöliikenne 11 % ja muut 5 %. Nykyisin uskotaan vähittäiskaupan osuuden kasvaneen lähes 50 prosenttiin. Tämä tulo on kaikki tyyni seutukuntamme ulkopuolelta ja on tuonut laajalti elinvoimaa koko palveluketjuihimme.

 

Tuota on vain vaikea tunnistaa. Se tuppaa olemaan kuin ilma, jota hengitämme. Ainakaan se ei ole palvelua, jossa täkäläiset sisälämmittävät laittamalla rahaa taskusta toiseen.

 

 

Jussi Palonen