SEA POINT ON KUIN NY:N BROOKLIN

 – reissublogi 3

 Kapakaupungin keskusta jää Table Bay:n poukamaan ja se takana on jylhä Table Mountain. Laakeassa lahdenpohjukassa ovat linnoitus ja satama. Keskusta pilvenpiirtäjineen on kuin mikä tahansa maailman metropoli. Varsinaisesti kaupunki ulottuu pohjoiseen ja länteen yli rantatasankojen. Siellä on myös kaupungin ghetto tai niin kuin paikalliset sanovat Chinatown. Siellä asuu 1 tai 2 miljoonaa ihmistä.

 Itään keskustasta niemenkärjessä on Green Point, missä sijaitsee kuuluisa jalkapallostadion. Ajuri kertoi toissa päivänä, että se on myytävänä vaikka venäläisille! Hieno se on. Stadion on siis vain 2 km keskustasta. Main Road halkoo Green Pointin kuten sitä seuraavan Sea Pointin. Green Pointissa Main Roadin pohjoispuolella on hieno vanha asuinalue. Katuja reunustavat kaksikerroksiset rivitalot. Voisi olla missä tahansa Britanniassa. Se on rakennettu jo 1800-luvulla.

 Sea Point on 2 km pitkä asuinkaistale meren ja Lions Headin ja Lions Rumpin muodostamien harjanteiden välissä. Lions Head on yli 700 metriä ja Rump lähes 400 korkea. Alueen pääkatuja ovat Beach Road, rantabulevardi ja Main Road sekä ehkä kolmas ylimmäinen eli High Level Road. Tämä kertookin kaiken alueen topografiasta. Ensin tulee muutama sata metriä leveä rantatasanko ja sitten Main Roadilta poikkikadut lähtevät nousemaan vuoren rinteisiin.

 Sosioekonominen kartta on tietenkin sellainen, että rantasangolla ovat hotellit, keskellä kaupat ja mustien asunnot. Mitä ylemmäksi menemme sen hienompia ovat kämpät.  Ja idempänä Fresnayen päässä on sitten tosihienoa. Siitä ei sitten olekaan pitkä matka Cliftoniin, joka on paikallinen Monaco. Siellä on kolme uimarantaa: yksi rikkaille, toinen tosi rikkaille ja kolmas mahti rikkaille.

 Sea Point ei ole sinänsä rikkaiden alue. täällä näkee kaikenlaisia ihmisiä. Mikä hienointa väestössä näkyy vielä kaupunginosan syntyhistorian. Alue oli autio vielä viime vuosisadan alussa. Sitten emigroitui tänne rakentamaan asuntonsa ensiksi juutalaisia ja sitten kreikkalaisia. Molemmat ryhmät olivat pakolaisia. Juutalaiset pakenivat Euroopan pogromeja. Heitä vainottiin erityisesti vuosisadan alussa Venäjällä ja Puolassa. Eikä Ranskakaan ollut vähäisin siinä pahanteossa. Ranskasta tänne oli sikäli helppo muuttaa, koska hugenotteja pakeni paavin ja Ranskan kuninkaan vainoa suurin joukoin tänne 1600-luvulla. Täällä on vieläkin vanhoja hienoja hugenottikaupunkeja. Kumma kyllä ranskankieli ei ole ottanut jalansijaa.

 Kreikkalaiset sen sijaan tulivat tänne Turkin painostamina. Turkkihan ajoi yli 100 000 kreikkalaista vuosituhantisilta sijoiltaan Turkin mantereelta 1910- luvulla. Suurin osa heitä meni Manner-Kreikkaan, mutta paljon muutti myös uudelle mantereelle, Australiaan ja tänne. Kreikassa käyneet muistavat ainakin Makedonian maakunnassa Neue eli uusialkuiset kylät. Ne ovat siirtolaiskyliä.

 Kolmas eurooppalainen väestöryhmä on tietenkin italialaiset. Heillä on täällä paljon ravintoloita ja pääasiassa asiakkaat ovat paikallisia italialaisia. Siitä tunnistaa hyvät ruokapaikat. Täällä siis ollaan tavernojen, pizzerioiden ja synagogien keskellä. Kansaa on erilaista ja muuten he eivät erotu, kuin juutalaismiehillä on pieni piponsa. Ortodoksijuutalaisia sivuletteineen ja kaapuineen ei ole näkynyt. Niitä taas tapaa Brooklynissa tämän tästä. 

Sea Pointia voisi Brooklynin sijaan paremminkin verrata Nizzaan. Tämä on minusta vain viehättävämpi juuri siksi, että tällä on porukkaa joka lähtöön. Vielä en ole kertonutkaan hienoista englantilaisista ravintoloista, japanilaisista ravintoloista, sushi-paikoista… mutta se on sitten eri juttu, sanoi Kipling. Hänkin yksi kovimmista siirtomaaherrojen ylistäjistä.

 Nyt lähi bistroon. Hei onhan täällä siis ranskalaistakin. Terveisiä vaan Porrassalmen kadulle Bistro Vileeseen Ilkalle ja Vilmalle.

Kapkaupungissa edelleen lauantai-iltana


Jussi

KOI KOIN VOI NÄHDÄ VIELÄ KADULLA

 –reissublogi 2

Maiden ja mantujen asuttaminen tai valloittaminen noudattaa ihmeen samanlaisia uria. Näin on myös Suomen niemellä tapahtunut.

Capeland muodostaa Afrikan eteläisimmän alueen.  Niemen kärkenä on Cape Horn eli Hyvän Toivon niemi. Aluetta asutti ennen valkoisten valtaa koi koi-kansa. He olivat karjankasvattajia vuorten välisillä tasangoilla ja laaksoissa. Koi koit ovat pienikokoisia, laihoja ja heillä on lyhyt käkkärätukka. Mieleen tulevat Namibian bushmannit.

Intian merireitin löytäminen muutti elämän tällä niemellä ja merenpoukamissa. Hollantilaiset perustivat linnoituksen ja suojasataman nykyisen Kapkaupungin lahdelle. Täältä lähdettiin siis purjehtimaan vaaralliselle matkalle niemen ympäri kohti Intian valtamerta. Asetuttuaan tänne hollantilaiset häätivät koi koit vuorille, tuhosivat heidän karjalaumansa ja hakkasivat vuorten rinteiden hienot metsät. Sitten tarina onkin tavanomainen. Linnoitus vaihtoi omistajaa 1600- ja 1800-luvuilla brittien ja hollantilaisten ottaessa yhteen. Loppupuolella niskan päällä olivat britit ja maa Buurisotien (1900-luvun alussa) jälkeen kuului kansainyhteisöön. Julman apartheit-kauden 1948 - 1994 jälkeen Etelä-Afrikan tasavaltaa ovat hallinneet mustat eli siis ANC.

Palataan vielä koi koi-kansaa. he eivät antaneet helposti periksi maahantunkeutujille. Hollantilaiset, britit ja hugenotit kokivat kovia suurissa koi koi-sodissa. Koi koit kärsivät tappion ja useita heidän johtajiaan pidettiin vuosikymmeniä tyrmässä kuuluisalla Robben Islandilla. Siellä pakotettiin kärvistelemään 200 vuotta myöhemmin nykyisen mustan enemmistön johtajat kuten Nelson Mandela.

Nykyisin alueen pääväestö on mustia. He ovat tulleet pohjoisesta valkoisten houkuttelemina ja pakottamina. Vallanpitäjät tarvitsivat työvoimaa maatiloille ja satamaan. Työvoimaa löytyi myös idästä ja niinpä malesialaisista ja intialaisista tuli suuri väestöryhmä Etelä-Afrikkaan. He olivat ainakin aluksi enimmäkseen käsityöläisiä ja kauppiaita.
Maan pääkieli afrikaans kuulostaa hollannilta, mutta se on outo sekoitus hollantia, englantia ja malesialaisten kieltä. Kansojen sulatusuuni siis tämäkin. Itse asiassa täällä on valtavasti eri kansallisuuksia. Siitä ajattelin kertoa myöhemmin.

Koi Koihin vielä palatakseni. Heitä näkee kadulla myös täällä Sea Pointissa. En ole jutellut heidän kanssaan, mutta kovin hyljeksityiltä näyttävät. Siirtomaaherrojen eliksiiri viina ei näytä olevan heille vierasta. Kurjalta tuntuu ja vähän samanlainen tunne on kuin Kööpenhaminan rautatieasemalla kohdattuani eskimoita. Mitkähän olisivat tunnelmat, jos Helsingin kaduilla kerjäläisinä olisivat romanian mustalaisten sijaan saamelaiset.

Alkuperäiskansoja tulisi arvostaa ja heidän elinoloistaan pitää huolta.

Jussi

TURISTIKENKÄ HIERTÄÄ

 – reissublogeja 1

Täällä sitä taas ollaan. Maanäärissä on toisenlaista kuin koti Suomessa. Eilen aamulla -35 astetta ja täällä Kapkaupungissa aamulla klo 09 oli 18 astetta ja sumuista. Sumupilvet olivat sitkeitä ja eivät väistyneet ennen puoltapäivää. Illaksi selkeni ja lämpötila on nyt kahdeksan kieppeillä vielä yli +20 astetta. Täällä on loppukesä ja viininkorjuu aivan ovella.

Olen jo kolmatta kertaa täällä. Siitä voi päätellä, että taidan tykätä säästä, maisemista ja ihmisistä. Näin on ja siksi toisekseen tänne on helppo matkustaa. Iltapäivällä Helsingistä Lontoon koneeseen ja sieltä 19.20 paikallista aikaa kohti Etelä-Afrikkaa. Jos osaa nukkua koneessa, on helpot oltavat. Aamiainen tarjottiin klo 07 ja Kapkaupunkiin landattiin klo 08.55. Koneessa katselin jo ties kuinka monennen kerran elokuvan Stig Blomqvistin Millenium- sarjan ensimmäisestä osasta. Se sopi minulle hyvin, sillä olen aiemmasta poiketen valinnut matkalukemiseksi englanninkieliset äänikirjat Milleniumista. Kertausta siis.

Ilahduin siitä, että hotelliin oli sitten viime vuoden tullut langaton verkko. Sitä olen käyttänyt jo tänään tulopäivänä hulvattomasti. Kotia terveisiä, vaalikoneet surisevat ja kadettiveljien juhlapäivän organisointi toimii. Saa nähdä jämähdänkö tähän seuramaan hiihdon MM-kisoja, jotka tiemmä alkavat jo huomenna. Tulokset kyllä katson. Mutta?

Palaaminen vanhaan paikkaa tuntuu aina siltä, että se on pienempi kuin aiemmin. Niinhän ne lapsuudenkin leikkipaikat kummasti kutistuvat. No jos on pienempää, niin on myös tutumpaa.
Päivällä kävin jo Maisalle lupaamalla lenkillä rantabulevardilla. Uudet lenkkikengät ja vanhat kuteet. Olin käyttänyt kenkiä kyllä Mikkelissä, mutta hemmetin pakkaset sotkivat pahasti alku vuoden tavoitteet. Tästä oppii sen, että kantapäät eivät kovetu maatessa ja villasukat jalassa. Tämän huomasin, kun laitoin vanhat  kesäturistin kengät jalkaan. Kummasti hieraisi vasemman jalan kantapäätä tuhansien käyttötuntien jalkineet. Tähän sitten tarvittaisiin ”kasia” eli ”Eight houria”, joka on hyvä lääke auringon polttamalle iholle, finneille, palovammoille ja nirhamille. Tuubi vaan sattui jäämään kotiin. Mutta kemikalioon tai vastaavaan on asia muutenkin, sillä kylpyhuoneen ikkunalta tuulen ja vedon vuoksi helähti partavesi kaakelille. Vessa ja kylppäri haisee tai tuoksuu nyt Obissonilta. Se on sitä samaa hajua, joka jää lapsenlapsiin isoisän halauksista.

”Kasi” on muuten ihmevoide. Se kehitettiin hevosille ja sopii nyt ihmisten joka lähtöön. Ja se on kaiken lisäksi sattumalta hoksattu.

Ruokajutuista kerron myöhemmin, mutta edelleen on todettava lähipizzeria olevan huippuiskussa. Söin mielipizzani Positinon. Se on kasvispizza ja vähän tuhdimmin suolattuna ja avocadolla höystettynä erinomaista. Paikan tarjoilijat oli laitettu kiertoon, mutta samanlainen nuorekas porukka oli remmissä kuin viime vuonnakin. Tulevat tänne Välimereltä talveksi ja palaavat taas huhtikuussa kotikonnuilleen. Kuuluvat siis ravintolaväen nomadeihin. Se on nykyajan paimentolaisuutta.

keskiviikkona 23.2.  Kaapstadtissa eli Kapkaupungissa

Jussi