– reissublogeja 1
Täällä sitä taas ollaan. Maanäärissä on toisenlaista kuin koti Suomessa. Eilen aamulla -35 astetta ja täällä Kapkaupungissa aamulla klo 09 oli 18 astetta ja sumuista. Sumupilvet olivat sitkeitä ja eivät väistyneet ennen puoltapäivää. Illaksi selkeni ja lämpötila on nyt kahdeksan kieppeillä vielä yli +20 astetta. Täällä on loppukesä ja viininkorjuu aivan ovella.
Olen jo kolmatta kertaa täällä. Siitä voi päätellä, että taidan tykätä säästä, maisemista ja ihmisistä. Näin on ja siksi toisekseen tänne on helppo matkustaa. Iltapäivällä Helsingistä Lontoon koneeseen ja sieltä 19.20 paikallista aikaa kohti Etelä-Afrikkaa. Jos osaa nukkua koneessa, on helpot oltavat. Aamiainen tarjottiin klo 07 ja Kapkaupunkiin landattiin klo 08.55. Koneessa katselin jo ties kuinka monennen kerran elokuvan Stig Blomqvistin Millenium- sarjan ensimmäisestä osasta. Se sopi minulle hyvin, sillä olen aiemmasta poiketen valinnut matkalukemiseksi englanninkieliset äänikirjat Milleniumista. Kertausta siis.
Ilahduin siitä, että hotelliin oli sitten viime vuoden tullut langaton verkko. Sitä olen käyttänyt jo tänään tulopäivänä hulvattomasti. Kotia terveisiä, vaalikoneet surisevat ja kadettiveljien juhlapäivän organisointi toimii. Saa nähdä jämähdänkö tähän seuramaan hiihdon MM-kisoja, jotka tiemmä alkavat jo huomenna. Tulokset kyllä katson. Mutta?
Palaaminen vanhaan paikkaa tuntuu aina siltä, että se on pienempi kuin aiemmin. Niinhän ne lapsuudenkin leikkipaikat kummasti kutistuvat. No jos on pienempää, niin on myös tutumpaa.
Päivällä kävin jo Maisalle lupaamalla lenkillä rantabulevardilla. Uudet lenkkikengät ja vanhat kuteet. Olin käyttänyt kenkiä kyllä Mikkelissä, mutta hemmetin pakkaset sotkivat pahasti alku vuoden tavoitteet. Tästä oppii sen, että kantapäät eivät kovetu maatessa ja villasukat jalassa. Tämän huomasin, kun laitoin vanhat kesäturistin kengät jalkaan. Kummasti hieraisi vasemman jalan kantapäätä tuhansien käyttötuntien jalkineet. Tähän sitten tarvittaisiin ”kasia” eli ”Eight houria”, joka on hyvä lääke auringon polttamalle iholle, finneille, palovammoille ja nirhamille. Tuubi vaan sattui jäämään kotiin. Mutta kemikalioon tai vastaavaan on asia muutenkin, sillä kylpyhuoneen ikkunalta tuulen ja vedon vuoksi helähti partavesi kaakelille. Vessa ja kylppäri haisee tai tuoksuu nyt Obissonilta. Se on sitä samaa hajua, joka jää lapsenlapsiin isoisän halauksista.
”Kasi” on muuten ihmevoide. Se kehitettiin hevosille ja sopii nyt ihmisten joka lähtöön. Ja se on kaiken lisäksi sattumalta hoksattu.
Ruokajutuista kerron myöhemmin, mutta edelleen on todettava lähipizzeria olevan huippuiskussa. Söin mielipizzani Positinon. Se on kasvispizza ja vähän tuhdimmin suolattuna ja avocadolla höystettynä erinomaista. Paikan tarjoilijat oli laitettu kiertoon, mutta samanlainen nuorekas porukka oli remmissä kuin viime vuonnakin. Tulevat tänne Välimereltä talveksi ja palaavat taas huhtikuussa kotikonnuilleen. Kuuluvat siis ravintolaväen nomadeihin. Se on nykyajan paimentolaisuutta.
keskiviikkona 23.2. Kaapstadtissa eli Kapkaupungissa
Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti