Sitä sattuu täällä. Aamulla heräsin kumeaan kuminaan. Mikä sanonta? Taivas oli pilvessä ja ajattelinkin nyt olevan sellaisen sumuaamun, josta olin kuullut.
Aamun alkusessioiden jälkeen sonnustauduin rannan promenadille lenkkeilemään. Meri oli usvan peitossa ja jostain kaukaa huusivat sumutorvet. Tuli mieleen Kurt Martti Walleniuksen kirja Miesten meri, jossa kontto tuli ja Jäämeren kippareiden laivojen sumusireenit ulvoivat. Ajattelin konttilaivojen menneen yön aikana kauemmaksi avomerelle. Suuret laivat ovat olleet redillä koko viikon aivan tuossa rannan tuntumassa. Taivas oli myös pilvessä. Pilvet eivät tosin peittäneet Table Mountainia. Siis yläpilveä yli 1500 metriä.
Sää on täällä metkaa ja sitä pitää selittä hieman perusteellisemmin. Nyt on kesä. Tämä tarkoittaa samaa kuin kesä Välimerellä. Täällä on ikään kuin välimerellinen ilmasto. Samaan viininviljelyn eteläiseen vyöhykkeeseen kuuluvat Chilen, Argentiinan, Uusi- Seelannin ja Australian viinialueet. Kesä on lämmin ja talvi on lauha. Täällä tosin ei viinialueella ole nähty lunta miesmuistiin. Lumiset vuoret ovat muutaman sata kilometriä pohjoiseen. Lunta on siellä joskus 2000 - 3000 metrin korkeudella.
Kesällä lämmin päivä ja 14 asteinen merivesi pelaavat omaa peliään. Toissa päivä oli kuuma, mutta yöllä ei tuullut kuten tavallista. Höyrystynyt kylmä vesi jäi avomeren ylle. Aamu sumu oli sakea. Kun lähdin lenkille rantaan 10.30, ei avomerellä näkynyt mitään. Tosin tuuli oli jo yltynyt. Siinä jolkottelin kohti kääntöpistettä. Ja hups, käännyttyäni siinä ne laivat olivat aivan liki rantaa. Joku kauimmainen vielä huhuili itsekseen. Nopeasti merituuli oli pyyhkäissyt rannan vapaaksi. Aallot rantavallia vasten olivat mahtavat.
Rantapromenadi on kivetetty hienosti. Meren siitä erottaa lähes 4 metrinen kivimuuri ja osittain sen päälle rakennettu betonikorotus. Muuri on tarpeen, sillä nyt kesälläkin tyrskyt lyövät siitä yli kivetykselle. Talvella, siis kesä-elokuussa myrskyt painavat vettä yli vallien jopa ruohikolle. Kuivin jaloin ei siis silloin lenkistä aina selviäisi. Rantamuurin edustalla ovat pienet rantakalliot ja niiden lomassa kasvaa merilevää. Sen nimi kelp. Kelp-metsiköt muodostavat vedenalaisen viidakon. Kalifornian rannikolla varret voivat olla jopa 50 metriä pitkiä. Täälläkään lainelautailijat ja sukeltajat eivät tule 100 metriä ölähemmäksi rantaa. Liaanit ulottuvat siis kauaksi merelle.
Kelp-levä on erityisessä suojeluksessa. Se on erittäin terveellistä niin ihmisille kuin lehmillekin. Siksi rantakaista kaupungin edustalla on luonnonsuojelualuetta. Levä muuten haisee kuin huusin takainen, mutta ekologisesti se on tärkeää. Huolissaan siitä näyttävät olevan.
Meri on täällä siis kummajainen kylmän ja lämmön vaihteluineen. Vaihtelu ei veden lämmössä ole mitään verrattuna siihen, kun menemme 500 kilometriä Garden Roadia itään. Ennen Port Elisabethia tulemme alueelle, jossa Intian valtameri ja Atlantin valtameri kohtaavat. Siellä on hienoa.
Kilometrikaupalla on upeita hiekkarantoja ja dyynialueita. Ei hotellin hotellia ja rantavarjon rantavarjoa. Knysnan ja Port Elisabethin välillä on loistavia lahden poukamia. Siellä voi kävellä rannalla tapaamatta ristin sielua. On siellä loma-asutustakin, mutta pientä ja harvassa. Luonnon ihme siellä on kahden meren kohtaaminen. Saman päivän aikana rannalla veden lämpötila voi vaihdella jopa 10 astetta. Tuuli on yleensä kova ja meri heittää ilmaan suolaisia höyryjään. Tämmöinen astmaatikko kyllä viihtyy siellä. Uskomatonta. Mutta vedessä siellä viihtyvät myös osterit. Oyster Bay on öiseen aikaan täynnä kirkkaita laivan valoja. Pyytävät ostereita.
Nyt mentiin jo aika kauas Kapkaupungista. Tänään oli siis yllä pilviverho, mutta käymättä sisämaassa tiedän jo Stellenboschissa 40 kilometrin päässä olleen mahti helteet. Siellä ne viinit kypsyvät laaksoissa, joissa on kuuma. Laaksoja reunustavilla rinteillä parhaat pinot noir- ja chenin blanch-rypäleet varttuvat 400 – 600 metrin korkeudella. Sinne matkaamme ensi viikolla kunhan Maisa ja kumppanit saapuvat.
Sääilmiö tämäkin, että eilen aivan tuossa naapurissa oli pensaspalon alku. Kävin tänään lenkillä katsomassa jälkiä. Muutama aaria oli palanut ja lähimmät talot olivat 10 metrin päässä pensaista. Lion Rumpsin vatsakarvat kärventyivät. Viini alueella 2009 korjuu aikaan kierrellessämme mieleen onkin jäänyt kaksi tuoksua. Mäski ja metsäpalot.
Edelleen Kapkaupungissa eli Kaapstadtissa helmikuussa 2011
Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti