Jos haluaa eläytyä sisään Etelä-Afrikan historiaan, niin paikallinen Iziko-museo on hieno paikka. Kaikki siellä esitetty on täsmällistä, nykyaikaista. Museo on siis hyvin valaistu vitriininäyttely planetaarioineen kansojen historiasta ja luonnosta.
 |
| Museosali |
Valistunut matkailija löytää kuitenkin Buitenkant Streetiltä todellisen helmen. Sinne 170 - vuotta vanhaan metodistien kirkkoon on vuonna 1994 perustettu District Six Museum. Vanhaa kirkkosalia reunustavat suuret valokuvat, seinätaulut ja yläparvelle rakennetut malliasuinhuone, -parturi-kampaamo sekä -kauppa. Siellä kerrotaan District Sixin eli kuudennen asuinalueen historiaa.
Museo on rikkonut perinteisen museon idean. Se on interaktiivinen historiallisten valokuvien, dokumenttien, audio-visuaalisten juttujen sekoitus. Mieleni oli sanoa sekasotku, sillä siellä ei kaikki ole ihan ojennuksessa. Siellä on taidenäyttelyitä, koulutusta, tutkijatapaamisia ja vaikka mitä. Vieraillessani viimeksi siellä tapasin kahvilasta iloisen päiväkotiryhmän ruokailemasta. Vierailijoita on siis päiväkodeista, kouluista, yliopistoista ja tietenkin turisteja ympäri maapallon. Vaikka paikka on pieni ja intiimi, niin sen vaikutus ympäristöön on ollut valtaisa.
Yksi menestyksekkäimmistä näyttelyistä ja tapahtumista ovat olleet Richard Riesen kirjan Buckinhamin palatsi (1986) ympärille koottu näyttely ja tapahtumat vuosina 1998 – 2000. Kirja kertoo menneestä elämästä alueella. Kirjan myötä alkoi tulvia muistoja District Sixin elämästä. Memory Cloth on jo yli 300 metriä pitkä. Se on täynnä ihmisten omakätisiä kirjoituksia ja piirroksia elämästään. Se on muistojen käärinliina.
 |
| Käärinliina |
Tämä ei ole salapoliisikertomus, joten valot päälle ja lähtekäämme tutustumaan District Sixiin.
District Six oli asuinalue, joka syntyi 1800-luvun puolesta välistä lähtien aivan nykyisen kaupungin keskustan kupeeseen. Alue sijaitsee rautatieaseman luoteispuolella ja on eteläosiltaan vain puolen kilometrin päässä satamasta. Alueen ja sataman välissä oli aiemmin teollisuutta. Alueen länsi puolella on kauppa- ja teollisuusalue Woodstock, tosin lähempänä rantaa.
Alueen asuttivat pohjoisesta etelään muuttaneet mustat orjat ja työläiset. Hieman myöhemmin alueen löysivät myös malesialaiset ja intialaiset. Näin kaupunginosasta tuli vähitellen kaupunki kaupungissa. Siellä olivat omat koulut, kirkot, moskeijat, kaupat, teurastamot, parturit, elokuvateatterit, urheiluseurat, soittokunnat ja palokunnat. Parhaimmillaan väkiluku lienee ollut lähes 100 000 ihmistä. Se oli viidennes Kapkaupungin väestä 1940-luvulla.
Tällaisia yhteisöjä syntyi myös Suomeen kaupunkien kasvaessa. Tuttuja ovat Helsingin Kallio, Vallila, Sörnäinen ja Tampereen Pispala, Amuri sekä myös Mikkelissä Emolan taustat.
Ulkopäin ahtaaseen kohdistuva paine luo näille yhteisölle oman leimansa. District Six:ssä olivat omat katujenginsä, roistonsa, uskovaisensa, mutta sinne muodostui myös jo 1920-luvulla voimakas yhteiskunnallinen liike. Satamatyöntekijät järjestäytyivät ensin ja sitten vähitellen muut perässä. Organisoijana oli 1920- ja 30 luvulla Etelä-Afrikan kommunistinen puolue. Puolue on edelleenkin elinvoimainen ja vaikutusvaltaisin ryhmä ANC:n sisällä. Erityisesti tänä päivänä sen nuoret ovat terhakoita.
Ditrict Six muodosti sisälleen voiman vastaamaan valkoisten painostukseen. Käsittääkseni täällä porukan johdossa olivat ay-aktiivit ja hyvin koulutetut värilliset. Näin oli myös vuonna 1948 alkaneella apartheidin kaudella. Johannesburgissa taas keskuksena olivat Soweton valtaisa Chinatown ja sen lähiöt. Täällä keskuksena oli aivan kaupungin keskustassa ollut ampiaispesä, josta tosin suuri osa mustista oli vähitellen 1950-luvulla muuttanut Table Mountainin takaisiin tasankojen lähiöihin.
Mikäpä oli sitten kätevämpää, kuin kaupungin hallinnon julistaa District Six valkoisten alueeksi. Tämä tapahtui 1966. Asukkaat, joita oli 60 000, siirrettiin pakolla vuosina 1966-ja 69 Protean ja Kirschboschin "uusiin lähiöihin". Yhteisön elämä oli ohi.
 |
| Tuholaiset työssä |
Kaupungin johdon suunnitelmat, laajentaa keskustaa alueelle, eivät ole toteutuneet. Freedomin 1994 jälkeen on pikkuisen yritetty palata entiseen. Pieniä kortteleita entisille asukkaille paluumuuton kannustukseksi on rakennettu puskutraktorien kumoamien vanhojen sijaan. Näyttää kuin, jos Helsingin Kallio olisi jyrätty ja tilalle sen jälkeen rakennettu Vantaan Havukosken rivitaloja. Paluu entiseen ei toimi. On orpoa. Siellä nämä talot nyt kyyhöttävät keskustasta pois johtavan moottoritien vieressä ja osin allakin. Suojaan niillä on yksi säilynyt moskeija. Yläosaa alueesta hallitsee sinne rakennettu Kapkaupungin teknillinen korkeakoulu.
District Six museossa on parasta se, että se hellästi vaalii mennyttä elämää, mutta ei aseta mahdottomia unelmia paluusta siihen aikaan. ihmisten elämänkerrat seinätauluilla ovat pysäyttäviä. Ne kertovat meille myös, että aika aikaansa kutakin. Museon ovat rakentaneet ihmiset, joilla on muistoja maailmasta, jota he silloin halusivat muuttaa unelmiensa mukaiseksi. Sitä unelmaa katselen hämmentyneenä tänään täällä Kapkaupungissa.
7.3.2011 Kapkaupungissa
Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti